Hyväntuulinen hassuttelija

Siellä missä tapahtuu, niin siellä on Sita.

Sita on suuri persoona. Värikäs koira, joka tuo maustetta elämään. Sillä on isot korvat ja söpö naama. Se on kaikkien kaveri, ja se rakastaa kaikkea. Luonteeltaan Sita on tasapainoinen. Se ei pelkää, eikä murehdi turhia. Sillä on hauskaa aina, ja joka paikassa. Sen kanssa ei tarvitse jännittää, miten se selviytyy erilaisista tilanteista. Se kyllä selviytyy.

Pennun kotiutuessa ajattelin, että sohva kutsuu sitten, kun pentu uskaltaa sinne itse hypätä. Sitan kohdalla tätä ei tarvinnut kauan odotella; ensimmäisestä illasta lähtien pieni sinkosi muitta mutkitta ylös sohvalle Kalin viereen.

Sita ja Kali ovat kuin yö ja päivä. Asioita, joita Kali ei ikinä tekisi, Sita tekee silmää räpäyttämättä ja korvaa lotkauttamatta. Tiskipöytä on hyvä käydä välillä tarkistamassa, mahdollisesti pöydälle unohtuneiden ruokien takia. Tämän takia keittiön edestä löytyy nykyään koiraportti (ihana keksintö, elämä helpottui heti). Mökkireissulla Sita hyppäsi yllättäen keinutuoliin ja jäi siihen makoilemaan. Useita kertoja. En voisi kuvitellakaan, että Kali hyppäisi ikinä keinutuoliin, moiseen kiikkuvaan vekottimeen.

undefined

Jos jokin piirre pitäisi nostaa ekana tästä koirasta esille, niin se on ahneus. Kaikki minkä voi syödä, Sita syö. Huonosti vartioidut voileivät. Mehulasillinen. Kalin ruuat.

Hampaat saattaa välillä eksyä väärään paikkaan, kuten sohvan käsinojaan tai puhelimen laturiin. Poissaollessani Sita on saattanut pureskella kengännauhat poikki, ellen ole muistanut (tai jaksanut) laittaa kenkiä piiloon. Mikään täystuho se ei kuitenkaan ole. Työpäivän aikana ei tarvitse jännittää, että kämppä on remontoitu uuteen uskoon.

undefined

Sitan tulo osaksi meidän pientä laumaa oli odotettu hetki, ihan kuten Kalinkin. Se tosin täytyy sanoa, että Sitan pikkupentuaika oli raskas. Oma elämäni oli mennyt uuteen uskoon. Opettelin ensimmäistä kertaa elämässäni asumaan oikeasti yksin. Olin muuttanut vastikään uuteen kotiin ja yritin kovasti luoda kodista kodin tuntuista. Koulussa oli työharjoittelujakso käynnissä ja työskentelin hieman mukavuusalueeni ulkopuolella. Lisäksi vuoden pimein aika oli käynnissä, se ikuinen marraskuu. Täällä etelässä ei koskaan saatu sitä talvea ja lumen tuomaa valoa. Kerrostalon ylimmästä kerroksesta ”nopeiden” pissatusten teko ei myöskään ollut ihan niin nopeaa kuin kolmelta yöllä vinkuvan pennun kanssa olisi voinut toivoa. Samalla ajatus siitä, että pentuajan pitäisi olla ihaninta aikaa ikinä, yllättäen ahdisti ja loi paineita. Kuitenkin kaikesta siitä väsymyksestä huolimatta koen, että Sita tuli minulle juuri oikeaan aikaan.

undefined

Nyt Sita on jo 9 kuukautta ja arki on saatu rullaamaan. Sita on päässyt tutustumaan vinttikoirille ominaisiin viehejuttuihin. Sen ensimmäinen juoksu muistutti tosin enemmän kengurua kuin vinttikoiraa. Se on kuitenkin väläytellyt jo sitä oikeaa asennetta – tarvitaan vain lisää treeniä. Eihän tässä mikään kiire ole.

Ulkona Sitaa kiinnostaa muun muassa linnut, oravat, jänikset ja peurat. Edellä mainittuja liian kauan tuijotettuaan, saattaa siitä kuulua jonkinlaista kimakkaa ääntelyä. Muutoin Sita haukkuu harvoin, ja vain tietyissä tilanteissa. Sisällä ainoastaan äärimmäisissä hepuleissa. Osaa sekin silti halutessaan ääntä pitää.

undefined

Agilityyn Sita on tutustunut hyvin vähän. Ollaan kerran käyty omatoimisesti ihmettelemässä putkea ja hyppyesteiden siivekkeitä. Putkeen sitä ei tarvinnut juurikaan houkutella, kun se jo juoksi siitä läpi. Sita tekee kaiken iloisesti häntä heiluen. Se olisi varmasti oikein innokas agilitykoira.

Tällä hetkellä keskityn kuitenkin enemmän Kalin kanssa agilityn harrastamiseen. Antaa Sitan vielä kasvaa rauhassa.

undefined

Yksi helpotus on, että Sita osaa olla yksin. Oikeasti yksin, eli myös ilman Kalia. Sita on itsenäinen, eikä yksinolo ole tuottanut sille koskaan ongelmia. Ehdottomasti tässä suhteessa hyvin helppo ja huoleton koira.

Sisäsiisteys sen sijaan ei ole ollut mikään läpihuutojuttu. Kotini lattia ei ole nähnyt mattoja moneen kuukauteen. Lattiamoppia on saanut heiluttaa. Nyt Sitan lähestyessä jo vuoden ikää, en edelleenkään liputtaisi ehdotonta sisäsiisteyttä. Asiaan on varmasti vaikuttanut pitkään jatkuneet vatsaongelmat (tästäkin aiheesta riittäisi kirjoitettavaa vaikka millä mitalla).

Lähdin alun alkaen tähän koko sisäsiisteysasiaan niin sanotusti ”soitellen sotaan”. Muistissa oli Kalin äärimmäisen helppo pentuaika. Kali oppi todella nopeasti ja helposti sisäsiistiksi. Ajattelin alkuun, että eihän mattoja tarvitse mihinkään pois ottaa. Jälkikäteen voin todeta, että kaikki koirat ovat (yllätys!) yksilöitä, ja erilaisia. Nyt ne pahuksen matot on moneen kertaan pestynä, odottamassa parempia aikoja varastossa…

Välillä on tuntunut, että Sitalta puuttuu joku sisäänrakennettu siisteysgeeni. Kun hätä iskee, se ei juurikaan välitä mihin sen tekee. Positiivisesti ajateltuna se ei kuitenkaan ikinä ole omaan petiin tai sänkyyn mitään tehnyt, luojan kiitos.

Voin kuitenkin ilokseni kertoa, että viimeisimpänä kuukautena sisäsiisteysasiassa on ollut nähtävissä valoa tunnelin päässä. Oikeaan suuntaan ollaan siis koko ajan menossa. Sitalla se vaan ottaa enemmän aikaa.

undefined

Jälkiviisaana tiedän, että ennakko-oletukset (ja matot) olisi kannattanut jättää nurkkaan heti alkuun ja elää sen mukaan, mitä tilanne ja uusi pentu vaatii. Näistä pienistä ongelmakohdista huolimatta mikään ei muuta sitä, että Sita on aivan mahtava koira. Se on valloittava hassuttelija. Aina iloinen. Sen riemukasta menoa ulkona vapaana katsellessa tulee itsekin hyvälle tuulelle. Sen naamasta paistaa hyväntuulisuus.

Sita haluaa olla liki. Sängyssä se käpertyy mahdollisimman lähelle viereeni nukkumaan. Sohvalla se heittäytyy syliini ja huokaisee sitten syvään. Se on jotain niin söpöä. Sita viihtyy sylissä. Mitä lähempänä se saa olla, sen parempi. Samaan aikaan itsenäinen, mutta kuitenkin hyvin seurallinen koira. Aivan ihana.

undefined

En voi lakata ihmettelemästä sitä, miten Sita on hyvin erilainen kuin Kali. Täysin jing ja jang. Ja siitä huolimatta ne tulevat ihan täydellisesti toimeen. Eikös sitä sanota, että vastakohdat täydentävät toisiaan.

Aikaisemmin mainitsemani postipaketti on muuten saapunut ja pääsin vihdoin avaamaan agilityaiheista lähetystä. Nyt keppien kanssa harjoittelu voi alkaa! Treeneistä lisää pian!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s